Kirkkaus ei ole sitä, miltä se näyttää.

Verkkokalvollesi pinnasta saapuva valo riippuu kahdesta keskenään kerrottavasta asiasta:

light reaching the eye = reflectance of the surface × light falling on it

Heijastavuus on se murtoluku valosta, jonka pinta heijastaa takaisin (valkoinen paperi heijastaa suurimman osan, puuhiili vain vähän). Valaistus voi vaihdella paljon kirkkaasta auringonvalosta syvään varjoon. Verkkokalvo ei pysty erottamaan näitä kahta toisistaan yhden luvun perusteella. Jos alue on himmeä, onko paperi harmaa vai valkoinen ja varjossa?

Aivojesi täytyy päättää, ja ne tekevät päätöksen asiayhteyden perusteella. Tätä kutsutaan vaaleuden pysyvyydeksi: valkoinen paperi näyttää edelleen valkoiselta varjossa ja musta kivihiili näyttää edelleen mustalta auringossa, vaikka absoluuttisesti mitattuna varjossa oleva valkoinen paperi voi heijastaa silmiisi vähemmän valoa kuin auringonvalossa oleva musta kivihiili.

Shakkivarjoilluusio, jonka näöntutkija Edward Adelson teki tunnetuksi, näyttää tämän tempun. Sylinteri luo varjon ruudukon päälle. Yksi varjon ulkopuolella oleva ruutu näyttää tummalta ja yksi varjon sisällä oleva ruutu näyttää vaalealta, vaikka näytöllä nämä kaksi ruutua ovat täsmälleen saman harmaan sävyisiä. Aivosi tietävät, että toinen ruutu on varjossa, ja korjaavat vaikutelmaa, joten sama pikseliarvo näyttää vaaleammalta. Korjaus on osa näkemistäsi, joten se toimii, vaikka tietäisitkin vastauksen.

Kaksi muuta kirkkausvaikutusta johtuu siitä, miten vierekkäiset alueet vaikuttavat toisiinsa:

• Samanaikainen kontrasti: sama harmaa näyttää tummemmalta vaalealla taustalla ja vaaleammalta tummalla taustalla.
• Machin juovat: kun kirkkauden tasaisesti muuttuva alue kohtaa tasaisen alueen tai kun harmaan portaikon askelmat kohtaavat, näet särmiön kirkkaalla puolella ohuen vaaleamman juovan ja tummalla puolella tummemman juovan, vaikka kuvassa ei oikeasti ole tällaisia juovia. Ne on nimetty fyysikon ja filosofin Ernst Machin mukaan. Hän kuvasi niitä 1860-luvulla. Yleisen selityksen mukaan vierekkäiset hermosolut estävät toistensa toimintaa, mikä terävöittää särmiöitä.