Valtameriplaneetta

Avaruudesta katsottuna Maa on enimmäkseen sininen. Noin 71 prosenttia pinnasta on merta, ja meret sisältävät noin 97 prosenttia kaikesta planeetan vedestä. Suurin osa lopusta on jäätynyt mannerjäätiköihin ja jäätiköihin tai piilossa maan alla. Järvet, joet ja pilvet muodostavat yhdessä vain pienen siivun.

Meri on myös syvä. Keskimääräinen syvyys on noin 3 700 m, joten tyypillinen merenpohjan kohta on yli kolme kilometriä aaltojen alapuolella. Syvin tunnettu kohta on Challenger Deep Mariaanien haudan pohjalla läntisellä Tyynellämerellä, noin 10 900 m syvyydessä. Mittaustulokset poikkeavat toisistaan muutamilla kymmenillä metreillä (julkaistut luvut vaihtelevat noin 10 900 ja 10 935 m:n välillä), koska äänen nopeus, vuorovedet ja mittalaitteiden kalibrointi vaikuttavat kaikki tällä syvyydellä.

Mittakaavan hahmottamiseksi kuvitellaan Mount Everest (8 849 m) Challenger Deepin pohjalle. Sen huippu olisi silti noin 2 km pinnan alapuolella. Syvin meri on merenpinnan alapuolella kauempana kuin korkein vuori sen yläpuolella.

Ihmiset pääsivät ensimmäisen kerran pohjalle vuonna 1960, kun batyskaafi Trieste kuljetti kaksi miestä alas noin 20 minuutiksi merenpohjalle. Elokuvantekijä James Cameron teki yksinsukelluksen vuonna 2012, ja muutamat miehitetyt ja robottiohjatut alukset ovat seuranneet perässä. Silti paljon harvemmat ihmiset ovat käyneet meren syvimmässä kohdassa kuin avaruudessa.

Merivesi on suolaista. Suolaisuus kertoo liuenneen suolan määrän, ja avomeren keskiarvo on noin 35 grammaa suolaa kilogrammaa vettä kohti (usein merkitty muodossa 35 g/kg tai vanhemmilla käytännön suolaisuuden asteikoilla muodossa "35 PSU"). Merivesi on siksi hieman tiheämpää kuin makea vesi: pinnalla noin 1 025 kg/m³, kun makean veden tiheys on 1 000 kg/m³. Seuraavat oppitunnit perustuvat tähän pieneen tiheyseroon.