Pallon pintaan piirretty ruudukko

Tasaisella ruutupaperilla on helppo osoitejärjestelmä: kulje sivusuunnassa ja sitten ylöspäin. Pallolla ei ole särmiöitä eikä kulmia, joten se tarvitsee erilaisen suunnitelman. Ihmiset päätyivät käyttämään yhtä asiaa, joka Maapallolla on jo valmiina: pyörimisakselia. Paikat, joissa akseli tulee ulos, ovat pohjoisnapa ja etelänapa.

Napojen puolivälissä, koko pallon ympäri, kulkee päiväntasaaja. Se on luonnollinen lähtökohta yhdelle kahdesta luvustamme.

Leveysaste kertoo, kuinka kaukana päiväntasaajan pohjois- tai eteläpuolella olet. Se on kulma, joka mitataan Maan keskipisteestä. Päiväntasaaja on 0°, pohjoisnapa 90° N ja etelänapa 90° S. Pisteet, joilla on sama leveysaste, muodostavat maapallon ympäri kulkevan ympyrän, jota kutsutaan rinnankytkennäksi. Rinnankytkennät eivät koskaan kohtaa, ja ne pienenevät napoja kohti liikuttaessa.

Pituusaste kertoo, kuinka kaukana idässä tai lännessä olet. Se on myös Maan keskipisteessä mitattava kulma, joka mitataan akselin ympäri 0°:sta 180°:een itään tai länteen. Pisteet, joilla on sama pituusaste, sijaitsevat navalta navalle kulkevalla puolikkaalla ympyrällä, jota kutsutaan meridiaaniksi. Toisin kuin rinnankytkennät, kaikki meridiaanit kohtaavat navoilla.

Kahdessa aloitussuorassa on jotain outoa. Päiväntasaaja on luonnon määräämä: se on napojen puolivälissä oleva ympyrä. Mutta mikään luonnossa ei määrää 0°:n meridiaania. Mikä tahansa navalta navalle kulkeva suora olisi voinut olla aloituskohta. Merimiehet ja kartantekijät käyttivät vuosisatojen ajan eri aloituskohtia.

Vuonna 1884 Washingtonissa järjestetty kansainvälinen meridiaanikonferenssi päätti käyttää Lontoossa sijaitsevan Greenwichin kuninkaallisen observatorion kautta kulkevaa meridiaania. Se on sopimus, ei löytö. Siksi nollameridiaani kulkee Greenwichin kautta ja vastakkaisella puolella maapalloa 180°:n meridiaani on paikka, jossa itäiset ja läntiset pituusasteet kohtaavat.